1.1. Julkaistut lähtö-, lähestymis- ja odotusmenetelmät perustuvat ICAO:n julkaisun Doc 8168-OPS/611 viimeisimpään painokseen.
1.2. Merkittävät eroavuudet kansallisten ja vastaavien ICAO:n menetelmien välillä on lueteltu osassa GEN 1.7.
2.1.1. Lähestymisalueelle laskua varten saapuvat IFR-lennot selvitetään selvitysrajalle, joka on yleensä käytössä olevan kiitotien alkulähestymisrasti. Aluelennonjohdon antamaan tuloselvitykseen voi tarvittaessa liittyä vakiotuloreitin käyttö. Tuloselvitystä on noudatettava siihen saakka, kunnes lähestymislennonjohtopalvelua antavalta ATC-elimeltä saadaan jatkoselvitys. Jos selvitysraja saavutetaan ennen jatkoselvityksen saamista, on suoritettava odotusmenetelmä viimeksi saadulla ja kuitatulla lentokorkeudella.
2.1.2. Lähestymisselvitys voidaan antaa ilma-alukselle sen seuratessa vakiotuloreittiä.
2.2.1. EGNOS on käytettävissä myös lähestymiseen LNAV/ VNAV minimeihin dokumentissa EASA CM - AS - 002 Clarification to AMC 20-27 määritettyjen vaatimusten mukaisesti.
2.2.2. CTR/FIZ/TMA ilmatilat on suunniteltu suojaamaan julkaistut mittarilähestymismenetelmät. Kaikissa tapauksissa ilma-alus on suojattu esteiltä ja maastolta noudattaessaan julkaistun mittarilähestymismenetelmän mukaisia korkeuksia ja nopeuksia; estevaravaatimuksista ei ole joustettu.
2.2.3. Seuraavilla lentopaikoilla saattaa ilma-alus joutua NDB menetelmän racetrack sisäänlennossa FIZ/TMA alueiden alapuolelle ennen CTR/FIZ alueelle pääsemistä: EFIV, EFKE, EFKT ja EFKK.
2.2.4. Seuraavilla lentopaikoilla ilma-alus joutuu NDB menetelmässä ilman loppulähestymisrastia FIZ UPPER alueiden alapuolelle ennen FIZ LOWER alueelle pääsemistä: EFMI ja EFSI.
2.2.5. Katso kuva:
3.1. Lähtevät lennot saavat ATC-selvityksen paikalliselta lähilennonjohdolta tai AFIS-elimeltä. Selvitysrajana on normaalisti määrälaskupaikka.
3.2. Lähtevien turbiini-ilma-alusten on pyydettävä käynnistyslupa. Milloin odotettu myöhästyminen on vähemmän kuin 10 minuuttia, annetaan ilma-alukselle lupa käynnistää moottorit välittömästi.
4.1.1. Lentoasemien ilmaliikenne järjestetään siten, että siitä aiheutuva lentomelu asuinalueilla ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti.
4.1.2. Julkaistut vakiolähtö- ja tuloreitit ovat samalla melunvaimennusreittejä.
4.1.3. Lentoonlähdön jälkeen tulee ilma-aluksen nousta ainakin 600 M (2000 FT) korkeuteen niin nopeasti kuin se normaalisti on mahdollista.
4.1.4. Mittari- tai näkölähestymislennon loppuosaa ei tule suorittaa ILS- tai PAPI-järjestelmän liukukulmaa pienemmällä kulmalla. ILS GP:n tai PAPI-järjestelmän puuttuessa on loppulähestyminen pyrittävä suorittamaan vähintään 3 asteen liukukulmaa noudattaen.
4.1.5. Jatkuva korkeuden vähennys (CD) on ilma-aluksen toimintatekniikka, jossa saapuva ilma-alus vähentää jatkuvasti korkeutta käyttäen pienintä mahdollista moottoritehoasetusta, ihanteellisesti mahdollisimman pienen ilmanvastuksen lentoasussa, ennen FAF/FAP:a. Toiminnan mahdollistaa ilmatilan ja menetelmien suunnittelu sekä lennonjohdon toiminta.
4.1.6. Ilmailulaitoksen päätöksen perusteella lentämistä alle 2000 FT (600 M) MSL lentokorkeudella Helsingin kaupungin yläpuolella tulee välttää. Helsingin melunvaimennusalueen (EFNOISE01) koordinaatit on annettu osassa AIP ENR 5.6, ja alue on esitetty ao. kartoilla.
Huom. Edellä olevasta huolimatta ilma-alusten on noudatettava melunvaimennusalueella sijaitseville tulo- ja lähtöreiteille määrättyjä lentokorkeuksia.
4.2.1. VAC-kartoilla esitettyjä VFR tulo- ja lähtöreittejä, ilmoittautumispaikkoja ja lentokorkeuksia koskevia määräyksiä
4.2.1.1. Ellei lennonjohtoselvityksestä muuta johdu, on valvotulla lentopaikalla ao. ATC-elimen toiminta-aikana noudatettava VAC-kartalla annettuja VFR tulo- ja lähtöreittejä sekä lentokorkeuksia seuraavasti:
4.2.1.2. Yllä oleva koskee myös AFIS-lentopaikkoja, ellei ilma-alus ilmoita toisenlaisesta menettelytavasta AFIS-elimelle.
4.2.1.3. VAC-kartoilla esitetyt menetelmät eivät ole voimassa ao. ATS-elimen toiminta-ajan ulkopuolella.
4.2.1.4. VAC-kartoilla esitetyt maksimilentokorkeudet eivät kaikissa tilanteissa takaa Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU, SERA-asetus) N:o 923/2012 mukaisia minimilentokorkeuksia esteisiin tai maastoon nähden. Ilma-aluksen ohjaajan tulee tällöin pyytää vaihtoehtoinen selvitys ATC-elimeltä.